Talous nostetaan nykyisin politiikan keskiöön. Siinä on kuitenkin jotain kovin nurinkurista. Ihmisarvo ja ihmisoikeudet ovat politiikan kovaa ydintä. Ei talous saa olla itseisarvo, vaan väline ihmisten hyvään elämään. Olennainen kysymys on, miten luodaan kaikille ihmisille oikeudenmukainen yhteiskunta, joka kestää myös talouden notkahdukset ja ilmastonmuutoksen seuraukset.
Julkisella puheella luodaan kuvaa tietyistä ihmisryhmistä ja samalla muokataan pohjaa päätöksille. Työttömiä on kuvattu laiskoiksi ja työhaluttomiksi -ja kas, yhtäkkiä onkin helppo tehdä päätöksiä, joilla työttömän asema tehdään entistä vaikeammaksi. Maahanmuuttajista on helppo tehdä huhupuheiden kohde. Mikä tahansa ihmisryhmä tai ammattikunta voidaan nostaa tikun nokkaan parjattavaksi. Sen jälkeen heitä on helppo päätöksin rangaista – yleisö uskoo, että se on vain oikein ja laillista. Kannattaa muistaa, että jos ihmisten eriarvoinen kohtelu aloitetaan yhdestä ryhmästä, se on aina helpompi laajentaa koskemaan muitakin ryhmiä. Kenet leimataan seuraavaksi?
Vaalien alla puheet näyttävät kovenevan ja asenteet jyrkkenevän. Vaalimainonnassa ja -puheissa on nähty rumaa kieltä ja käytöstä. Vaalityöntekijät ja ehdokkaat ovat kohdanneet väkivallalla uhkailua ja jopa suoranaista väkivaltaa. Jokaisen puhujan on muistettava vastuunsa: sanat muokkaavat aina maata toiminnalle. Se joka puheillaan yllyttää, on osaltaan vastuussa teoista.
Ihmisarvo kuuluu jokaiselle ja on luovuttamaton. Lain edessä jokainen on yhdenvertainen riippumatta alkuperästä, iästä, sukupuolesta, kielestä, uskonnosta, mielipiteistä, terveydentilasta, vammaisuudesta, perhesuhteista, seksuaalisesta suuntautumisesta, poliittisesta tai muusta toiminnasta. Laki ja omatunto velvoittavat kohtelemaan jokaista ihmistä hänen ihmisarvoaan ja -oikeuksiaan kunnioittavasti.
Kaisa Korhonen
VTM, Opettaja
Kansanedustajaehdokas, Leppävirta
Julkaistu Soisalon Seudussa 2.4.2019