Karjalaisen pääkirjoituksessa (20.2.2019) kirjoitettiin lähisuhdeväkivallasta ja mainittiin, että Suomi on naisille toisiksi turvattomin maa EU:ssa. Toiseksi turvattomin! Lähisuhdeväkivaltaa voikin pitää Suomen kansansairautena ja laajana ihmisoikeusongelmana. Enemmistö lähisuhdeväkivallan uhreista on naisia. Suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan ja sen ratkaiseminen on siis mitä suurimmissa määrin tasa-arvo- ja naiskysymys.
Lähisuhdeväkivalta tapahtuu usein omassa kodissa ja tekijänä on usein oma puoliso, entinen kumppani tai muu läheinen ihminen. Jos perheessä on lapsia myös lapset kärsivät lähisuhdeväkivallan seurauksista. Sen vuoksi turvakodin sijainnilla on suuri merkitys ja turvakotien on sijaittava siten, että kriisitilanne tuo mahdollisimman vähän muutoksia lasten koulunkäyntiin tai päiväkotiin pääsyyn.
Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta on vuodelta 2011. Se on ensimmäinen laajempi sopimus, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä naisiin kohdistuvaa ja perheissä tapahtuvaa väkivaltaa. Suomi hyväksyi Istanbulin sopimuksen vuonna 2015. On varmistettava, että Suomi todella sitoutuu Istanbulin sopimukseen ja varaa sen toteuttamiseen riittävän rahoituksen.
Lähisuhdeväkivallan uhrit tarvitsevat suojelua ja kaiken mahdollisen avun. Sen vuoksi Suomeen tarvitaan riittävästi turvakotipaikkoja sekä kattava, koko maan laajuinen turvakotiverkosto. Lisäksi uhreille on järjestettävä kriisi- ja keskusteluapua sekä tukipalveluita, lisättävä oikeudellista neuvontaa ja autettava käytännön asioiden järjestelyissä. Pitkällä tähtäimellä lähisuhde- ja perheväkivaltaa ehkäistään vähentämällä köyhyyttä sekä ennaltaehkäisemällä päihde- ja mielenterveysongelmia.
Anni Järvinen
Filosofian maisteri, Medianomi (AMK)
Kansanedustajaehdokas, Joensuu
Kirjoitus on julkaistu Karjalaisessa 22.2.