Viime aikoina maan hallitusta ja eduskuntaa on kuohuttanut vanhusten hoidon puutteet niin yksityisillä kuin julkisella sektorilla. Molemmista löytyy niin huonoja kuin hyviä vanhuspalveluiden tuottajia. Se, että vanhukset saavat hyvää hoivaa, on tärkeä ja ehdoton asia. On tarpeen nostaa vielä pari asiaa esille näistä puutteellisesti hoidetuista palveluista.
Ensimmäinen ja tärkein on se, että mikä on vanhusten oikeusturva suhteessa palveluntuottajaan, olipa se kunta tai yksityinen yritys. Kun ne jättävät tekemättä hoitosuunnitelman mukaisen hoidon ja kuitenkin ottavat täyden maksun osittain tehdystä palvelusta.
Toinen on se, että kunnat ostavat palveluseteleillä yksityisiltä palveluntuottajilta vanhusten hoivapalveluita. Siinä yhteydessä kunnat sopivat hoidon tasosta hoitosuunnitelman mukaisesti. Jos näissä tulee laiminlyöntejä, niin on kysymys sopimusrikkeestä, mikä pitää välittömästi korjata tai rikkeestä aiheutunut haitta korvata tilaajalle.
Näin toimitaan normaalin ostosopimuksen puitteissa. Nyt näyttää vain siltä, että väärinkäytökset painetaan villaisella. Kuntien virkakunta on laiminlyönyt valvontavelvollisuuden. Mutta kuinka hoidon menetys hyvitetään sille vanhukselle, joka on menettänyt sen henkilökunnan vajeen ja kiireen vuoksi? Palveluntuottaja on sopimusta tehdessään sitoutunut hoidon tasoon.
Toinen esillä ollut asia on aktiivimallin tuomat heikennykset työttömien toimeentuloon, kun he eivät ole saaneet tarvittavaa lyhytaikaista työtä. Nämä tulojen heikennykset ovat koskeneet yli 140 000:ta työtöntä. Toisaalta hallitukselta on vuosittain jäänyt käyttämättä kymmeniä miljoonia euroa työllisyysmäärärahoja. Yksi syy on se, että järjestöjen mahdollisuutta työllistää on rajattu voimakkaasti. Näillä olisi varmasti ollut mahdollisuus työllistää paljon enemmän.
Samalla kun hallitus kehuu työllisyysluvuilla, on ilmaisen työvoiman käyttö kasvanut roimasti. Jo tilastoidenkin valossa näkyy selvästi, kuinka kuntouttavan työtoiminnan ja työkokeilun työpanosta on käytetty väärin ilman minkäänlaista mahdollisuutta pääsystä palkkatyöhön.
Vuonna 2010 kuntouttavassa työssä oli 5 000 henkilöä kuukaudessa. Huhtikuussa 2018 kuntouttavaa työtä teki peräti 26 300 henkilöä. Tilastot näyttävät kauniimmalta ja työnantajat hyötyvät ilmaisesta työvoimasta.
Tässä kokonaisuudessa näkyy selvästi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen halut sortaa vähäosaisia, työttömiä ja antaa pääomalle mahdollisuus tehdä suurempia voittoja ilman vastuuta.
Matti Semi
Kansanedustaja ja kansanedustajaehdokas, Varkaus