Pitkäaikaistyöttömistä moni työllistyy palkkatuella järjestöihin. Palkkatukityö luo parhaimmillaan mielekkään sosiaalisen roolin, järjestöverkoston ja jatkotyöllistymismahdollisuuksia.
Järjestöt tarjoavat monipuolisia työmahdollisuuksia. Usealla niistä olisi innokkuutta ja sosiaalista vastuuta työllistää enemmänkin. Työllistäminen sitoo järjestöjen kassavarannosta yli tuhat euroa työllistettävää kohden.
Palkkatukien maksatus tapahtuu jälkikäteisesti useiden viikkojen, jopa kuukausien, odottelun jälkeen. Maksuliikenteestä ”huolehtii” valtakunnallinen ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintopalveluja tuottava virasto (KEHA-keskus). On oletettavaa, ettei säästöohjelmien runtelema henkilöstö ennätä käsitellä hakemuksia riittävän nopeasti. Järjestöihin työllistäminen ei taidakaan olla valtiolle ykkösintressi? Toista se on maksaa yritystukia!
Osa kunnista on luonut tähän kapeikkoon ratkaisuksi korottomia kassalainajärjestelyjä.
Ellei tällaisia ole, joutuvat järjestöt usein kustannuksellaan hankkimaan luottolimiittiä maksuliikenteen sujumiseksi. Kornilta tuntuu ajatella, ettei järjestötoimijana pysty luottamaan Suomen valtioon ja sen takaisinmaksukykyyn, kun olet tuon yli tuhat euroa sen systeemiin sitonut.
Valtiokaan ei taida luottaa järjestöihin, kun ei halua muuttaa tätä systeemiä etupainotteiseksi niin, että ensimmäinen palkkaraha tulisi työllistävälle järjestölle jo ennen ensimmäistä palkanmaksua. Palkkatuen määrällistä ja laadullista kehittämistä tarvittaisiin myös.
Ratkaisuja odotellessa hukataan monenlaisia mahdollisuuksia. Valtionhallinnon käsikirjoittama tragikomedia ”Hei, me säästetään” jatkuu.
Marko Haakana
Toiminnanjohtaja, Sairaanhoita (AMK)
Kansanedustajaehdokas, Joensuu
Kirjoitus julkaisu sanomalehti Karjalaisessa 5.2.