Palvelusetelilakiesitys korostaa perusteluissaan voimakkaasti elinkeinopoliittisia ja kilpailunäkökohtia. Sen sijaan sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet ja asiakasnäkökulma eivät saa sitä huomiota, joka niille kuuluisi. Myös kolmannen sektorin järjestöjen rooli on kokonaan unohdettu. Hallituksen esitys on osa hallituksen yksityistämispolitiikkaa ja pyrkimystä luoda palveluille markkinaehtoinen järjestelmä julkisen palvelujärjestelmän sijaan.
Yksityistämistavoitteissaan hallitus ei halua kuunnella kansalaisia, vaikka juuri julkaistun kansalaisbarometrin mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää nimenomaan julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja tärkeinä ja ensisijaisina.
Yksityistämisen tukeminen kunnallisten sosiaali- terveyspalvelujen sijaan lisää eriarvoisuutta. Palvelusetelijärjestelmä ohjaa asiakkaita yksityissektorille pois julkisten palvelujen piiristä. Jos palvelusetelin arvo määritellään liian alhaiseksi, kohoaa palvelun omavastuu vähävaraisimmille liian korkeaksi ja palvelut karkaavat heidän ulottuviltaan. Samalla avautuu hyvätuloisille uusi verorahoitteinen ohituskaista sosiaali- ja terveyspalveluihin. Palveluseteli kasvattaa myös alueellista epätasa-arvoa. Vain kunnissa, joissa on tarjolla yksityisiä palveluja, palveluseteliä voi käyttää niiden ostamiseen.
Kansalaisten tasa-arvoisuutta ja palvelujen saatavuutta voidaan parhaiten edistää julkisilla palveluilla ja siksi verovaroja ei tule suunnata palveluseteleiden eikä muiden toimien muodossa yksityisille tuottajille julkisen palvelun tuottajan kustannuksella.
5.4.2009