On kulunut jo yli 70 vuotta siitä, kun kansainvälinen työjärjestö määritteli samapalkkaisuusperiaatteen, jonka mukaan samanarvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa miehille ja naisille. 2020-luvun Suomessa tässä on kuitenkin edelleen suuria puutteita. Naisten palkka on keskimäärin 84 % miesten ansioista. Palkkaerosta suuri osa johtuu siitä, että naiset ja miehet työskentelevät eri toimialoilla ja eri tehtävissä. Mutta erot pysyvät silloinkin, kun tarkastellaan vastaavissa tehtävissä työskenteleviä vastaavan ikäisiä ja vastaavan koulutuksen suorittaneita naisia ja miehiä. Tällöin naisten ansiot ovat keskimäärin lähes 7 % pienempiä kuin miehillä.
Ei ole mitään hyväksyttävää syytä sille, että Suomessa ei noudateta samapalkkaisuusperiaatetta –samasta ja samanarvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia. Nyt on korkea aika mahdollistaa ryhmäkanteet, joita on samapalkkaisuuden osalta esitetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1991. Palkka-asioissa kanneoikeus tulisi mahdollistaa sekä tasa-arvovaltuutetulle että ammattiliitoille. Tasa-arvolakia tulisi muuttaa myös siten, että siinä määriteltäisiin selvästi mitä samanarvoinen työ käsitteenä tarkoittaa.
Oleellinen keino samapalkkaisuuden edistämisessä olisi palkka-avoimuuden edistäminen. Palkkasyrjintää epäilevällä työntekijällä tai häntä edustavalla luottamusmiehellä tulisi, salassapitovelvoitteen alaisena, olla oikeus saada toisten työntekijöiden palkkatiedot ja palkkauksen määräytymisen perusteet, jotta voi arvioida onko syrjintäepäily aiheellinen vai ei. Avoimuuden puute on keskeinen ongelma samapalkkaisuuden saavuttamisen tiellä. Tämän vuoksi työpaikkojen palkkakartoituksia tulisi tehostaa tasa-arvovaltuutetun esittämällä tavalla.
Suomessa tarvitaan reilumpaa työelämää ja tasa-arvoinen palkkaus on merkittävä reilun työelämän osa.
Petteri Tahvanainen 106
eduskuntavaaliehdokas, Joensuun Enosta