Hallitus kokoontui äskettäin kevään kehysriiheen. Näin jälkikäteen ajateltuna olisivat saaneet jättää kokoontumatta, koska päätökset riihessä ovat Suomelle suurimmaksi osaksi tuhoisia.
Yöunethan siinä sitten menivät, kun jäin kokemaan epäreiluuden tunnetta – jopa suuttumusta.
Omaan suuttumustilaani vaikutti suuresti se, kuinka sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) (Eduskunnan kyselytunti 23.4., 36:15) toi esille sote-alan järjestöleikkaukset. Ministeri Rydman kertoi, että hallitus leikkaa ”siltä rälssiltä, joka tämän hyvän työn ympärille on muodostunut – niiltä edunvalvontalobbareilta, jotka nostaen korkeita palkkoja esiintyvät hyväntekijöinä”.
Näen tämän puheenvuoron ivallisena ja liioittelevana. Lisäksi näen ilakoinnin makua Rydmanin Facebook-postauksessa, jossa hän kirjoittaa, kuinka ”holtiton järjestöavustusten jakaminen pannaan nyt kuriin”.
Ministeri toi 50 miljoonan euron lisäleikkaukset julki niin, että epäilen vahvasti, ettei ministeri edes tiedä, mitä ja miten Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA avustuksia jakaa ja valvoo.
STEA jakaa avustuksia hankehakemuksia vastaan. Hankehakemuksissa täytyy tulla tarkkaan esille suunnitelma ja tavoitteet toiminnan sisällöille sekä talouden tarkat luvut. Näitä avustuksia käyttävät suurimmaksi osaksi pienet ja keskisuuret yhdistykset tehden todella vaikuttavaa sekä tuloksellista ruohonjuuritason työtä.
Lisäksi näissä yhdistyksissä toiminnanjohtajat tekevät täysin samaa työtä kuin muutkin palkatut työntekijät mutta venyvät vielä vielä siihen päälle ekemään myös pakolliset hallinnon toimet.
Somekeskusteluissa on puhuttu jopa hankehumpasta. Minä sanon näin järjestötyöntekijänä mielenterveys- ja päihdetyössä, että se ei pidä sellaisenaan paikkaansa. Näiden leikkausten vuoksi se todellinen hankehumppa vasta alkaakin, koska rahoituslähteitä täytyy hakea monesta eri paikasta ja jokainen rahoittaja vaatii hakemukset, raportoinnit, tilinpäätökset sekä muun seurannan ja valvonnan. Eli todellisuudessa hallinnon kulut ja työ lisääntyvät.
Missä vaiheessa sitä enää voikaan tehdä itse asiakastyötä, olla läsnä apua ja tukea tarvitseville ihmisille?
Terveyttä ja hyvinvointia edistetään myös järjestöjen ja yhdistysten mahdollistamalla vapaaehtoistoiminnalla. Järjestöissä ja yhdistyksissä, myös ympäri Pohjois-Savoa, työskentelee palkattuina eri alojen ammattilaisia. He tarjoavat mahdollisuuden kohtaamispaikkatoimintaan sekä muuhun matalan kynnyksen palveluun, jossa on vakaa pohja myös vapaaehtoistoiminnalle.
Järjestöleikkaukset osuvat valtavaan määrään apua ja tukea arkeensa kaipaaviin ihmisiin. Tämä päätös tulee myös kasvattamaan hyvinvointialueiden kuluja suuresti.
Julkinen sektori ei pysty tarjoamaan mitään sen kaltaista, jota järjestöt tarjoavat: osallisuutta, yhteisöllisyyttä, apua ja tukea arkeen sekä ennen kaikkea tärkeitä voimaannuttavia kohtaamisia ja vertaistukea.
Sosiaalialan järjestöt eivät ole mitään muuta kuin ihmisiä varten. Niissä ei tehdä rahaa voittoa tavoitellen.
Mielipidekirjoitus on julkaistu Savon Sanomien verkossa 30.4.2026
Tiia Eskelinen
puheenjohtaja
Savo-Karjalan Vasemmisto
tiiaeskelinen11(at)gmail.com
040 706 3021