Pohjois-Karjalasta kuuluu kummia. Siinä missä muualla maassa turvetuotantoa ajetaan alas ja koneita romutetaan tukien voimin, Pohjois-Karjalassa mennään täysin päinvastaiseen suuntaan. Valtionyhtiö Neova aikoo aloittaa turvetuotannon usealla suolla. Näistä kaksi, Ilomantsin Patrikkasuo ja Koivusuo-Ruosmesuo, ei kuulu edes juuri päivitetyn maakuntakaavan turvevarauksiin. Lisäksi suot kuuluvat luonnontilaisuudeltaan luokkaan 2. Valtion soiden ja turvemaiden kansallinen strategia ja valtioneuvoston periaatepäätös (2011-12) toimivat ohjeina soiden käytölle. Niiden mukaan luokan 2 soita saisi käyttää turvetuotantoon vain siinä tapauksessa, että seudullinen ojitusaste on riittävän alhainen (alle 75 %) eikä suolla ole erityisiä luontoarvoja. Ilomantsissa seudullinen ojitusaste on 78 % (Joensuun seutukunta), joten Neova ei noudata tältä osin valtion strategiaa.
Neova perustelee uusien turvetuotantoalueiden käyttöönottoa Ilomantsin aktiivihiilitehtaan raaka-ainetarpeilla. Turpeen käyttö aktiivihiilen raaka-aineena on kuitenkin varsin kyseenalaista, koska valmistusprosessissa sen ilmastopäästöistä vain murto-osa sitoutuu lyhyeksi ajaksi aktiivihiileen. Loput päästöistä karkaavat suoraan ilmakehään. Toisin sanoen aktiivihiili on lähinnä turpeen energiatuotannon hentoinen sivuvirta. Aktiivihiiltä voidaan valmistaa kestävämmin esimerkiksi puusta.
Soiden avaamisen ongelmat eivät rajoitu ilmastoon. Haitat suoekosysteemille, vesistöille, kalastolle ja alueen asukkaille ovat valtavat. Koivusuon kuivatusvedet laskettaisiin suoraan herkälle luonnonsuojelualueelle Ylä-Koitajokeen. Patrikkasuolta vedet laskettaisiin Haapojärveen, jonka rannoilla on runsaasti kesäasutusta. Koitajoen alueen ja Haapojärven vedet ovat kärsineet jo vuosikymmeniä runsaista metsäojituksista. Petokalojen elohopeapitoisuudet ovat suuria. Turvetuotanto lisäisi kuormitusta entisestään. Patrikkasuo sijaitsee kivenheiton päässä Patrikan kylästä, joten melu- ja pölyhaitat asukkaille ovat ilmeisiä. Myös asukkaiden kaivovedet ovat uhattuina.